Elikkäs tälläkertaa hieman sairaskertomusta. Ihmettelin eilen illalla iltavuorosta kotiuduttua, että miten Isla alkoi "yökkiä" syötyään iltaruokaa. Ajattelin, että noh, kohta se oksentaa ja se on siinä, näin on nimittäin käynyt aina silloin tällöin.. Kun sitten se ei oksentanutkaan, vaan alkoi täristä, ja kierrellä seinien vierusta, näin selvästi, ettei kaikki ole ihan niinkuin pitää, ja että koiralla on paha olla. Näytti aivan kun se samaan aikaan yökkäisi, koittaisi vaivalloisesti nielaista ja että sillä olisi hikka. Tämmönen oireilu tulee aikalailla "kohtauksina". Joskus kestää hieman pidempään, joskus vähän vähemmän aikaa. Vihdoin kolmen tunnin satunnaisen / kohtauksittaisen kakoilun tai nieleskelyn jälkeen Isla sai oksennettua ruokansa. En uskaltanut oksennuttaa sitä väkisin, kun ei tiedä tarkalleen mistä johtuu, ja kuitenkin sekin aina ärsyttää kurkkua/nielua. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan Isla jatkoi tärinää ja nieleskelyä. Isla rauhoittui hieman, kun annoin luvan tulla sänkyyn miun viereen. Koitin ite olla rauhallinen, ja rohkaista Iitä. No eipä se kauaa rauhassa ollut, vaan ravaili pitkin kämppää ja välillä koitti rauhoittua nukkumaan, mutta ei siitä mitään tullut, kun alkoi taas nuo ilkeän näköiset puuskat. Vihdosta viimein yöllä puolen 4 aikaan Isla kömpi ite miun ja seinän väliin sänkyyn nukkumaan ja kömpi melkein peiton allekin. :D Siihen se rauhottui, ja nukkui koko loppu yön siinä. <3 Aamulla ajattelin että ihanaa, se taisi olla joku ohimenevä juttu, ja uskalsin Islaa jättää itsekseen. Ei aamuruoka vaikuttanut oikein mitenkään, ja aivan normaali se oli aamusta. Koko työpäivän ajan oli ihan hirveät tunnontuskat, kun mietin miten raasu pärjää kotona. Noh kotiin tultua Isla tuli normaalisti vastaan, siis ensin katsoi makkarin ikkunasta, et mami tuli kotiin, ja sitten ryntää ovelle. :) Eikä siinä ollu mitää omituista, se oli ihan jees. Sitten ku se oli siinä höntsänny normaaliin tapaansa, se alkoi rauhoittua, ja syödä luuta, ja ei kauaa kalunnut, kun se nieleskely alkoi taas. Isla hakeutui taas miun syliin sohvalle, ja se selkeesti haki turvaa. Se myös aivan selvästi huomaa, ettei kaikki ole kunnossa, kun se niin paljon enemmän kuin normaalisti hakee kontaktia, ja läheisyyttä. Se normaalistikin hakee paljon, mutta nyt superpaljon! Sitten Kipa tuli käymään meillä, ja Isla innostui kovasti, ja senkin jälkeen se alkoi. Kokeilin myös että jos annan raejuustoa, alkaako se taas. Selkeesti se liittyy ruokailuun, juomiseen, ylipäänsä nielemiseen. Susku-kasvattajan kanssa otettiin puhelua yöllä.. Se helpotti miun oloa kauheesti. ISO KIITOS siis Suskulle taaskin, jonka tuki on aina 24/7. :) Tänään niitä on nyt illasta ollut aina juomisen yms. jälkeen. Onneksi ei ole vielä ainakaan yhdistänyt epämiellyttäväksi juomista tai syömistä.

Isla 3,5 vk. Noin se nukkuu vieläkin.

Noh, soiteltiin tuossa päivällä Suskun kanssa muutamaan otteeseen. Mielessämme kävi lähes kaikkea mahdollista kurkunpääntulehduksesta, kurkkuun juuttuneen esineen/asian kautta kennelyskään.. Olo oli (on kyllä edelleenkin) niin epävarma, ja pelkkä arvaulu ei asiaa auta yhtään tietenkään, joten otin puhelun myös ell:lle, joka tietenkin meni jo päivystykseen. Kuitenkin sattui hyvä tuuri, ja mukava lääkäri päivystämään, että otti kantaa meidän oireisiin puhelimessa. Sanoi, että epäilee kurkussa olevan jotain, tai hyvin paljon mahdollisemmin Islan saaneen kurkunpääntulehduksen. Se on tyypillinen kuulemma nuorilla koirilla. Kun kerran Islan oireilu ei ole koko aikaista, niin seuraillaan. Jos siis selviäisi vklopun yli. Jos kunto romahtaa/pahenee yhtään, niin ilman muuta sitten lähetää käymää päivystyksessä. Jos se kurkunpääntulehdus olisi, niin eipä sille virusperäiselle mitään oikeen muuta, kun kipulääkettä voi tehä. Isla on nyt ns. Saikulla, eli ei lenkkeilyä, ja pehmeetä ruokaa, pieninä annoksina.. Toivotaan ettei kuitenkaan mitään tällaista tulisi, tai ettei se ole mikään vierasesine tai pahempaa. Ja että menisi itsekseen ohi. Kurja vaan katsoa, kun toisella ei kaikki oo kunnos. :/ Seuraillaan, (niin vaikeeta kuin se onkin)...