Oorraid. Meillähän on joulutauon jälkeen ollut hieman, mitenhän tän sanois hulabaloota aina välillä tuolla tokotreeneissä. Isla suorittaa liikkeitä miun kanssa vaihtelevalla menestyksellä. Esimerkiksi seuruu; parilla ekalla kerralla loistavaa ja onnistunutta. Sitten tapahtui jotain ja enää kaksi askelta hyvää seuruuta, sitten kontakti häviää, koira alkaa katsella mitä muualla tapahtuu. Nyt sitten päätettiin että enää ei pelleily jatku. Heti kun Isla osoitti kiinnostuksensa muiden palkkauksille räksyttämiseen ja haistatti miulle pitkät, niin iskin sen hihnalla kiinni sähkötolppaan ja lähdin muihin puuhiin. Palasin hetken päästä kun sen räksytys ja rimpuilu loppui. Sen jälkeen kokeilin joko nyt kiinnostaa. Taas hetken kiinnosti oikein hyvin, mutta sitten taas täytyi vahtia muita. Iskin neidin lopulta muutaman kerran yksinään "jäähylle" ja loppureeneistä seuruuta saatiin edes muutaman askeleen pidempi pätkä.

Reenit meni tänään muutenkin hyvin, kun miulla ei palanut pinna, kun tiesin tasan tarkkaan mitä teen missäkin tilanteessa. Ihan alkuun oli paikka makuu: Meni todella hienosti. Oikeen hymyilytti. Isla ekalla kerralla ennakoi maasta perusasentoon tulon, mutta kahdella muulla toistolla malttoi odottaa. Joskin joudun vieläkin itse hieman kiirehtimään, ettei se ennakoi. Tässä siis vielä paljon parannettavaa. Varsinkin siinä kohdassa, kun palaan koiran luo. Kuitenkin meni tänään maahan ensimmäisestä käskystä ja makasi maassa niin kauan, ennenkuin olin vieressä. Sitten otin liikkeestä maahanmenoa: Siitä olin niin iloinen. Isla meni todella säpäkästi maahan ja jäi siihen. Vapautin siitä kun olin vähän matkaa kävellyt eteenpäin ja hetken oltuani koiraan päin. Sitten oli vuorossa tokon este: Islalle koko este oli outo kapistus, eihän se ole sellaista nähnytkään. Tehtiin toki pienellä korkeudella ja vaan pari toistoa. Even palkkaus avustuksella saatiin Isla hyppäämään turvallisesti :D. Isla tosin oli niin innokas hyppäämään, että sivulle tulo tuotti suurta keskittymistä ennen hyppyä viimeisillä toistoilla. Hyvä näin ehkä, voi vaatiakin jo tehtävää ennen hyppyä, kun kerran intoa löytyy. Harjoiteltiin jossain välissä Islan kanssa myös takapalkkausta. Sekin alkaa sujua, kunhan likka malttaa...Sitten tehtiin kaksin Islan kanssa ruutua: tehtiin taas niin että vietiin lelu ruudun keskelle ja mentiin perusasentoon kauemmas ja siitä ruutuun. Tämä sujui todella hyvin tänäänkin, ja olin tyytyväinen. Sitten viimeiseksi tehtiin luoksetulo: Tällä kertaa olivat muut ryhmäläiset häiriökujana miun ja islan välillä. Eve piti koiraa ja mie pyysin suoraa sivulle. Näinhän se sieltä tuli. Tästä olin eniten iloinen. Kyllä siellä taas paljon hyvääkin oli, ja taas muutama todiste siitä että kyllä se neiti osaa, kun vaan keskittyy. Sehän se tässä kaikessa vilkkaudessaan on kaikista ärsyttävintä kun tiedän tasavarmana että se OSAA! Pakkohan sen on, koska se kotonakin tekee! Mie oon vaa sille liian hidas...Se tekee mitä pyytää ja alkaa jo viihdyttää itteää ko mie viel tuumailen.