Voi tätä ketutuksen määrää.. Käytiin siis tänään sitten maaliskuun "oikeissa" toko reeneissä. Paikkana se on ihana. Nurmi kenttä, ja aurinkokin paistoi, ei kuitenkaan liian kuumasti. Aloitetaan ihan reenien alusta, niin homma alkaa ja loppuu hyvin, keskiosiosta ei niin väliksi, vaikka unohtuisikin...

Paikkamakuulla aloitettiin, varmaan oli noin 2 min pätkä. Rivissä oltiin, Lordi oli toisella puolen, ja joku tolleri toisella puolella. Isla oli säpäkkä oma itsensä perusasentoon tullessa, samoin maahanmenossa. Jokseenkin ehkä liikaa energiaa paikkamakuuseen.. Toisella käskyllä maahan, mutta meni räväkästi. Jäi myös paikalleen. Menin ihan kunnon matkan päähän, koska tiesin, että sen pitäisi osata tämä liike. Hienosti se pysyi, vaikka toinen ryhmä kentän toiselta puolelta käskyttikin koiria. Oli myös paljon muutakin häiriötä; mm. hyvän tuoksuinen nurmikko, joka meinasi loppuvaiheessa kiinnostaa enemmän, mutta Ii malttoi kuitenkin pysyä paikallaan, ilman lisäkäskyä, sitten oli myös autojen ääni ja katsojat kentän reunalla. Tämä oli ihan nappisuoritus näin kylmiltään. Oon tosi tyytyväinen. Palkkasin vielä varmuudeksi maahan, josta sivulle ja vapautus. Jes.

Seuruu olikin sitten aivan toinen juttu. Isla alkoi heti lupaavasti tonkia nenällä maata. Se oli hihnassa koko ajan, hmm, ehkä ei ois pitäny pelata varman päälle.. ? Mutta pakko sitä seuruuta on hihnan kanssakin joskus harjoitella. Isla veti aivan lekkeriksi. Antoi pari hyvää pätkää, pari ihan ok pätkää väliin ja loput aivan kamalaa löntystelyä, tai liian kovaa menoa. Aivan kamalaa, ja sille käytökselle olis liian ruhtinaallista sanoa seuruuksi. Keräsin ite siitä kamalat jännitykset/ketutustason nousua, että oli paras lopettaa siihen... Seuruu oli muutenkin vähän turhan pitkää, kun ajattelee, ettei olla Islan kanssa kovin pitkää pätkää kerralla otettu. Tehtävä oli alkuun mennä suoraan, sitten kouluttaja antoi käskyn kääntyä oikealle tai vasemmalle, tai täyskäännöksen. Sitten välillä pysähdys. Sen jälkeen hetki suoraan, sitten koira liikkeestä maahan. Tämän sentään neiti otti kuuleviin korviinsa, ja suoritti tosi kivasti. PROPSIT siitä. :) Olin niin helisemässä siinä seuruu vaiheessa. Varmaan näkyi ilmeestä "i kill you!".. Sitten taas täyskäännös ja seis. Sitten vuorossa liikkeestä seisomaan jääminen. Tämäkin sujui Islalta kiitettävästi. Se pysähtyi kuin seinään ja jäi siihen, pystyin kerrankin jopa tulemaan koiran vierelle ja vapauttamaan siitä. En kyllä käskenyt perusasentoon, ettei sitten jää päälle, että pitää istua, ja sitä kautta ala ennakoida koskaan... PROPSIT tästäkin. Viimeisenä sai kokeilla jos halusi liikkeestä istuminen ja myöhän kokeiltiin. :) Tätäkään ei olla koskaan tehty, Ja tuntui että Islan keskittyminen heräsi tämän uudenlaisen jännemmän reenin myötä, jolloin kontakti seuruussakin parani. Ja kun käskin liikkeestä istumaan, sehän totteli. Olin aivan yllättynyt, mutta onnellinen. Hienoa Isla. Tulipahan kokeiltua. Sitten välissä oli tunnarit, joita ei olla KOSKAAN tehty, ja sellaiseksi pelleilyksihän se meni. Mutta kun ei edes noutokapula ole vielä oikein millään mallilla, joten en kovinkaan vakavasti tätä ottanut, ompahan nyt koira nähnyt tunnaritkin edes :-D. Viimeisenä sitten hyppy. Melkeinpä odotinkin, että se olisi, koska sitä jotenkin reenaa liian vähän, vaikka se onkin olemassa itsellään tuo hyppy.. Isla veti melkein kun vanha konkari konsanaan. Tein niinkuin kotonakin : hyppy ja palkka niin, että koira joutuu kääntymään hypyn takaa. Hyvä merkki oli huomata, että Isla oikein innoissaan hyppäsi, vaikka korotettiinkin estettä aavistus. Se kun on joskus pullikoinut vastaan, jos nostan korkeutta kotona. Hienoa kuitenkin, että skarppasi. Oli myös hieno huomata, että Isla ennakoi selvästi kääntymistä, ja kääntyi suoraan heti hypyn jälkeen, jotain siis on jäänyt siitäkin päähän. IHANAA! :)

Heti tuli parempi mieli, kun kirjoitti ja mietti mitä huonoa, mitä hyvää, ja niin oli kiva myös huomata, että loppujen lopuksi hommahan ei levinnytkään kuin seuruun osalta tänään. Kyllä silti ketuttaa/ketutti niin kovin kun nenä ruohossa kiinni ja ei millään tavalla kuulolla, ennenkuin seuruussa alkoi muutakin tapahtua kuin...seuruu.. Se on kyllä ollut meidän heikoin lenkki koko ajan, liekö sitten syy miussa, tai missä vaan. Se vaan välillä on niin P*rseestä..


Shine on you crazy diamond.

Koirat karkas ahviksen iltalenkillä taas uimaan. Ne veti oikeen antaumuksella, mutta mikäs siinä, kun kerran ite kuivattelevat... :D Haju on mitä mukavin.. :''''D


Isla ja Bläksä löhöilee.

Lopuksi vielä pakko mainita. Tuli nii valtava ikävä Minnaa ja Elmoa , kun puhuttiin tänään taas sellaset kolme varttia puhelimessa. Kyllä jotenkin olis siistiä, jos asuis vieläkin niin lähekkäin, mutta toisaalta ihanaa huomata myös, ettei se yhteyden pito oo ihan kokonaan jäänyt. Kyllä tsempataan niin kovasti toisia että kukaan ei varmaan ees uskokaan. :) Sitä se teettää, kun lähtee yhtämatkaa hakemaan koiria Tampere-Lappeenranta-Tampere, yhden päivän aikana. Voi, kohta nuo vaavit täyttää 1vuotta. Vastahan oli elokuun 15. päivä 2009, kun nuo rääpäleet astu oikeesti meidän elämään, kun haettiin ne kotiin.