Trust I seek and I find in you
Every day for us something new
Open mind for a different view
And nothing else matters

Never cared for what they say
Never cared for games they play
Never cared for what they do
Never cared for what they know
And I know

So close, no matter how far
Couldn't be much more from the heart
Forever trusting who we are
No, nothing else matters

Alkoiki ilta lupaavasti. Käytii lenkillä, ja meni tosi nätisti. Oli irti, ja ihmiste ohittamine meni mallikkaasti, jos näin uskaltaa sanoa. Sitten päästiin viimeisiin liikennevaloihin (tällöin koira tietysti kytkettynä) ja oodoteltiin, niinkuin joka kerta, että valot vaihtuu. Isla istuu miun vierellä ja odottaa lupaa. (tästä on käyty aikanaan keskusteluja tosi useesti, ja käydään vielä aina sillointällöin.) Mie kattelen ain Islaa siin, et pystyn ennakoimaa, jos se keksii viihdyttää itteää (täälpäi valot o välil vähä turhan pitkii) Noh, sen sekunnin ajan, kun käänsin päätä kaveriin päin, kun kysyi jotain, niin eikös tämä paimennin päätä samalla sekunnilla että menen maahan, ja kun sekunti vaihtui toiseksi, neiti hyppäsi jo tielle. (riuhtas sen verra voimakkaasti että pahaa aavistamattomana ote oli löysä ja hihna löysty.) Luojan kiitos se kyttäs autoa, joka oli toisella puolen tietä, kääntymässä mei ohi, ja ootti et valot vaihtuu, ja lirutti autoosa eteenpäin, että ei sellasta vaaraa, mutta ties kyllä Isla sen jälkeen paimentaneensa. Tuota se ei ookkaa viel tehny, mut kyllä se lenkkeilijä vetää vertoja. saakeli. Ja mie taas sain tehä töitä et sydän pysyy paikallaa, eikä tuu kurkusta ulos. Mut onneks Isla myös säikähti miu refleksiä, ja onneks hihna ei irronnu miu kädestä. Mie en enää KOSKAA anna sen tehdä noin, en varmana.
Jostain syystä miulla o ollu tää päivä vähä huono! Oon kuumeessa taas ja silti ois pakko olla töissä ja näin. Mutta niin, Tänään on kyllä tuntunu niin siltä, että PERSE EELLÄ PUUHU, JA PÄÄ EELLÄ ALAS!! Otettii Islan kanssa aktivointi mielessä kotitokoa. Otin sen kanssa ihan perus istumista, koska meillä maahanmeno on niin vahva (niinku bortsui yleensä taitaa olla) Koko ajan se tarjos aluks maahan menoa, mut hyvin alko luistaa lopusta. Tein lyhyitä pätkiä. Sitten otin kaukkareita. Vau mitkä vaihdot. Ihan sika hyvin maltto kuunnella, ja räväkästi ne vaihdot! Oon enemmä ko tyytyväinen. Otin myös, kun näytti että Islalla piisaa virtaa, niin istumasta seisomaan. Alku hankaluuksien jälkeen sehän alko jo olla ihan ok! Sitten päätin että otan sitä hemmetin seuruuta. Niin että naksu mukaan, ja yksi askel ja palkka. Mutta eka askel ihan ok, tosin jäi jälkeen vähä. En tajua, sitten päätin että nyt loppu. Jääköön seuruu homehtumaan nyt johonki perimmäisee nurkkaa ihan jokskuu aikaa! Sinne liikkeest maahanmenon tykö! Sen se osaa, ja mielellää tekee, mutta vaan turhan usein. Kyllä taas huomaa, kuinka miun pitää olla nii hemmetin jäärä ja vaa tahkota, vaikka toista ei kiinnosta. tuntuu ko ois taas tän lauseen paikka: periks ei anneta enneko sydänkäyrä on suora! Mutta nyt painotetaan ihan muihin juttuihin ja unohdetaan nää ei nii hyvät pätkät..Ainakii nyt hetkeks. Mie vaa tuppaan oleen sit sellane et vatvon niit kaikkii juttui päässäni, ja koitan keksii ratkasuja. Ja sit ahistaa ko mielikuvitus loppuu kesken. Onneks täst ei tarvii selvii yksin, ja jospas huomenis taas parempi päivä.

Eihä täs auta muuta ku tän avautumisen loppuun vähä kuvamatskuu piristämään.

Tämmöne köllöttelijä se kotosalla on. ♥