Meidän osalta tämän vuodatuksen blogi hiljenee... Toivottavasti uusi blogi toimii paremmin...

siirry uuteen blogiin tästä

Kylläpä taas on kaikennäköistä tapahtunut tässä muutaman ajan sisällä.
Torstaina noin viikko sitten kävimme Islan ja Bläksän kanssa Konnunsuon kentällä treenailemassa tokoa, seurana Anna ja Ginny (SG Dancing Queen). Oli super hauskaa, vaikkakin mie olin vähän väsynyt yövuorosta. Isla oli intoa täynnä, pienen treeni"tauon" jälkee ja vielä kun oli motivaattoreina G ja B, kentän reunalla. :) Aloittelimme muistaakseni luoksetulolla, koska sillä saa viimeistään neidin syttymään. Se sujuikin mallikelpoisesti, ensimmäisen yrittämän jälkeen. Ekalla jouduin käydä korjaamassa, kun neiti meni maahan. Seuruu oli yllättävän innokasta ja tiivistä. Välillä meinasi edistää, silloin lisäkäsky ja paikka parantui. Pieniä pätkiä enimmäkseen, yksi hieman pidempi, jossa mukana yksi täyskäännös. Islan kanssa sitten otin käännöksiä ilman varsinaista suoraa seuruuta. Siinä paikallaan ollessa kääntymisiä ja takapään käyttöä. Sanoisin melkein, että olin tosi tyytyväinen. :) Vielä kun saisi itse luottoa, että kyllä se siinä pysyy, ja Islalle paremman kontaktin. Kontakti treeniä siis väliin ja paljon ! Vaikka Isla menee reippaasti ja näyttää iloiselta, mutta seuruu tuntuu miusta jotenkin olevan vieläkin tahmeaa ja "laiskahkoa", verraten Islan vauhtiin muuten. Jäävät liikkeet (s ja m) ihan hyvät. Molemmat onnistuivat ensimmäisellä, joten jätin siihen. Vapautin suoraan stopista ja suoraan maahanmenosta. Hyppyhän jäi jälleen kotiin, joten se siitä TAAS. :( Siinä enimmäkseen kertomisen arvoiset asiat Islan tottistelusta. Sitten Blään kanssa otin jotain pienimuotoisesti. Seuruuta ja sen sellaista. Jätkä oli ihan liekeissä. <3 Tokojen päälle lenkki metsätiellä, hevosaitauksien ohi. Heh, Isla oli niin söpön epävarma hevosista. Pysähdyttiin tarkoituksella, ja kun Isla meni tutkimaan hevosta hieman lähempää ja se laski päätään, Ii nosti niskakarvat aivan pystyyn. Hevonen päätti huokaista ja pärisyttää huuliaan, josta Isla alkoi sitten rähjätä. Asettui miun ja hevosen väliin ja murisi. Pöljä :D !

Blackyn vein Suskulle perjantaina iltapäivällä, samalla kun lähdettii Ipen kanssa ajelemaan kohti Nastolaa. Matka sujui hyvin ja suht koht nopeasti, ilman navigaattoriakin. ;) Huvilalla odotti Maisa-sisko ja Kira-äispä.

Kerron Huvila seikkailusta lisää uudessa blogissamme, joka siirtyy vuodatuksen ongelmien takia (toivottavasti mahdollisimman pian) blogspottiin, jossa toivottavasti parempi toimivuus ! ! ! (täällä ei skulaa kuvien lisääminen/lataaminen enää, eikä sekään ole kovin mukavaa, että teksti saattaa hävitä kesken kaiken, kun olen sitä kirjoittamassa...) Uuden blogin linkin julkaisen täällä vielä, ennekuin kirjoitukset alkavat blogspotissa. Täältä löytyvät tähänastiset kirjoitukset jatkossakin.. :)

Isla myös kuvattiin eilen lonkiltaan ja kyynäreiltään. Tästäkin lisää kunhan saamme lausunnot kennelliitosta.

Sulo poika, joka siis tuntee itsensä Blackynä (Story Goes Soul Mate), tuli vierailemaan meille Islan iloksi pariksi päiväksi. Pian on kuitenkin viikko vierähtänyt täyteen. Tämän nopeasti vierähtäneen viikon aikana herra on käyttäytynyt mallikelpoisesti. Islan kanssa painivat ja juoksevat minkä kerkeävät. Heh, paljonpa kerkeevätkin. ;D Ollaan käyty lenkkeilemässä, ja irti kun koirat ilmanmuuta ovat olleet ja vapaina riehuneet sielunsa kyllyydestä, on meillä sisällä ollessa ollut hyvin väsyneitä ja hiljaisia koiria.

Eilen kävi kylässä kaverin kultainennoutaja Jedi (3,5kk), siitä B ei liiemmin pitänyt, roturasistisen luonteensa puolesta. ;D Kuitenkaan mitään välikohtauksia ei sattunut. B vaan karttoi pentua minkä kerkesi. Pentua toki olisi juuri B kiinnostanut kovastikin, joskin Bee teki selväksi ettei hänen lähelleen ole aisaa. Isla sen sijaan riehui vielä lenkkeilyn jälkeenkin pennelin kanssa. Hyvin leikkikin. Isla ei enää napsinut pentua kuin ihan yksittäisiä kertoja, kun olen ottanut nyt uuden strategian koko "hyökkimiseen", joka siis kohdistuu muihin koiriin silloin kun mie vaikka kehun Islaa tai paijaan sitä. Kokeilin nyt B:n ollessa kylässä sellaista, että jos Isla napsii B:tä ni mie "napsin" Islaa takaisin. Nappaan sormilla Islan kylkeen. Se on miusta tuottanut tulosta, koska pystyn ite niin nopeesti nappaamaan, kun Islan "napsiminen" tapahtuu aina miun läsnäollessa. Islan napsiminen on vähentynyt nyt parin päivän aikana. Enää se saattaa hyvin vaimeasti murista, jos B tulee miun lähelle ja Isla on miun luona, ja silloinkin Islan katse on pois päin B:stä. Kyllä se tästä. Se saa napsun myös murinasta.
Huh, tulipahan epäselvä höpötys..

Lordin ja Kipan kanssa ollaan lenkkeilty myös, ja tänäänkin käydään käppäilemässä vähän eri maastossa ja pidempi lenkki kun normaalisti. Heh, ollaan nimetty kiukkaanlammen luona menevä reitti sopivasti "läskit lähtee lenkiksi".
Bee lähtee vissiin ainakin vk-lopuksi Suskulle takaisin, mutta kenties palailee sitten jossain vaiheessa jälleen "muutamaksi päiväksi" ;) ♥ Miuta ei haittaa ollenkaan, päinvastoin. !!!!
Perjantaina suunnistetaan Islan kanssa jälleen Nastolaan Maisa-siskon luokse, tuttavallisemmin H-U-V-I-L-A-L-L-E ! ;) (sori Niina, oli pakko).  B olisi päässyt mukaan (ja voi kun olisi päässytkin) mutta Kira-äippä on huvilalla hoidossa, ja sillä on juoksut lopuillaan, joten B parka olisi varmasti melko sekaisin. Siispä turvallisempaa jättää B kotiin. Meidän oli määrä lauantaina tehä depyyttiä vähän tonne juttuihin, mutta se suunnitelma kaatui sattuneista syistä.. Ei niistä paljon enempää julkisesti. Siispä käymme vähän vaan vierailuilla. :)

Sitten vielä toinen jännä juttu. Nyt on enää 6 päivää Islan kuvauksiin. Neidin tuomiopäivä koittaa siis ensi tiistaina 21.9, jolloin kuvataan kynäreet ja lonkat. a p u a !

Kerrottakoon loppuun myös, ettei nieleskelyä enää ole ollut, joten sen vuoksi ollaan jo huokaistu lähes helpotuksesta. Kameran piuha edelleen kateissa, joten ei kuvia saatu tähänkään kirjoitukseen. prrrrrrr....

..Niin siis rokotusten jälkeen ja jostakin muusta syystä...

Viime torstai-iltanahan meillä alkoi tämä ihmeellinen oireilu, joka vaikutti siltä, että Islan olisi vaikea niellä. Aivan kuin se tekisi kipeää. Se alkoi siis hälventyä, ja viikonloppuna enää vain muutamia kertoja oireili. Maanantai ja tiistai olivat oireettomia päiviä. Keskiviikkona aamulla enne iltavuorooni lähtöä käytin Islaa pienellä metsälenkillä. Isla oli aika tohkeissaan, kun pääsi vihdoin pois lähistöltä/asfaltti kävelyiltä. Keskiviikko iltana taas, miun iltavuoron jälkeen neiti nielskeli vaivalloisesti pariin otteeseen, samoin vielä tänä aamuna, aamuruokailun yhteydessä. Soitin sitten ell:lle jälleen, ja ne sanoivat sieltä, että olisi hyvä tulla näyttämään. Minä olin itse menossa iltavoroon tänään, joten soitto Susku-kasvattajalle, joka sitten pääsi Ipeä sinne viemään. Lähdin kiikuttamaan koiran Suskulle, ja itse suuntasin töihin.

Minä tiedän sinun aina olevan siellä, mihin ikinä tieni mennä voi,
aivan tiettömälläkin tiellä. 

Kylläpä oli odottavan aika taas pitkä. Susku sitten soitti, ja sanoi, ettei kurkussa näkynyt olevan ainakaan mitään ylimääräistä. Islalla saattaa olla alkava kurkunpääntulehdus. Isla sai sitten mukaansa kipulääkkeet, joita sitten tarvittaessa voi antaa, sekä paljon kehuja. Isla oli ollut todella reipas ja omaitsensä. Tutkimuspöytä kun oli laskettu alas, oli Ipe itse noussut pöydälle ja käynyt siihen istumaan. Ii oli ollut rauhassa ja paikallaa, ja antanut katsoa kurkkuun. Ei rimpuillut eikä riehunut, eikä purrut lääkäriä. ;) HYVÄ IPE!! Lääkäriltä oli tullut kehuja, ettei ollut tavannut toista koiraa, joka niin nätisti rauhoittamatta olisi antanut tutkia kurkkua. Hienoa, siis ettei mitään vakavaa ainakaan näillä istumilta löytynyt. Jos nyt Islan oireilu jatkuu niin, parin viikon kuluttua on lonkka/kyynär kuvaukset meillä samaisessa ell:ssä, joten sovittu oli, että jos Islan oireilu vielä jatkuu, niin samalla rauhoittamisella katsotaan kurkkuun enemmän!

Huomenna sitten haen Ipen kotiin ja samaan syssyyn saadaan itse herra Sulo meille! JIPIIIIII ! ! ! ! Näinköhän enää takaisin annetaan ;)

Elikkäs tälläkertaa hieman sairaskertomusta. Ihmettelin eilen illalla iltavuorosta kotiuduttua, että miten Isla alkoi "yökkiä" syötyään iltaruokaa. Ajattelin, että noh, kohta se oksentaa ja se on siinä, näin on nimittäin käynyt aina silloin tällöin.. Kun sitten se ei oksentanutkaan, vaan alkoi täristä, ja kierrellä seinien vierusta, näin selvästi, ettei kaikki ole ihan niinkuin pitää, ja että koiralla on paha olla. Näytti aivan kun se samaan aikaan yökkäisi, koittaisi vaivalloisesti nielaista ja että sillä olisi hikka. Tämmönen oireilu tulee aikalailla "kohtauksina". Joskus kestää hieman pidempään, joskus vähän vähemmän aikaa. Vihdoin kolmen tunnin satunnaisen / kohtauksittaisen kakoilun tai nieleskelyn jälkeen Isla sai oksennettua ruokansa. En uskaltanut oksennuttaa sitä väkisin, kun ei tiedä tarkalleen mistä johtuu, ja kuitenkin sekin aina ärsyttää kurkkua/nielua. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan Isla jatkoi tärinää ja nieleskelyä. Isla rauhoittui hieman, kun annoin luvan tulla sänkyyn miun viereen. Koitin ite olla rauhallinen, ja rohkaista Iitä. No eipä se kauaa rauhassa ollut, vaan ravaili pitkin kämppää ja välillä koitti rauhoittua nukkumaan, mutta ei siitä mitään tullut, kun alkoi taas nuo ilkeän näköiset puuskat. Vihdosta viimein yöllä puolen 4 aikaan Isla kömpi ite miun ja seinän väliin sänkyyn nukkumaan ja kömpi melkein peiton allekin. :D Siihen se rauhottui, ja nukkui koko loppu yön siinä. <3 Aamulla ajattelin että ihanaa, se taisi olla joku ohimenevä juttu, ja uskalsin Islaa jättää itsekseen. Ei aamuruoka vaikuttanut oikein mitenkään, ja aivan normaali se oli aamusta. Koko työpäivän ajan oli ihan hirveät tunnontuskat, kun mietin miten raasu pärjää kotona. Noh kotiin tultua Isla tuli normaalisti vastaan, siis ensin katsoi makkarin ikkunasta, et mami tuli kotiin, ja sitten ryntää ovelle. :) Eikä siinä ollu mitää omituista, se oli ihan jees. Sitten ku se oli siinä höntsänny normaaliin tapaansa, se alkoi rauhoittua, ja syödä luuta, ja ei kauaa kalunnut, kun se nieleskely alkoi taas. Isla hakeutui taas miun syliin sohvalle, ja se selkeesti haki turvaa. Se myös aivan selvästi huomaa, ettei kaikki ole kunnossa, kun se niin paljon enemmän kuin normaalisti hakee kontaktia, ja läheisyyttä. Se normaalistikin hakee paljon, mutta nyt superpaljon! Sitten Kipa tuli käymään meillä, ja Isla innostui kovasti, ja senkin jälkeen se alkoi. Kokeilin myös että jos annan raejuustoa, alkaako se taas. Selkeesti se liittyy ruokailuun, juomiseen, ylipäänsä nielemiseen. Susku-kasvattajan kanssa otettiin puhelua yöllä.. Se helpotti miun oloa kauheesti. ISO KIITOS siis Suskulle taaskin, jonka tuki on aina 24/7. :) Tänään niitä on nyt illasta ollut aina juomisen yms. jälkeen. Onneksi ei ole vielä ainakaan yhdistänyt epämiellyttäväksi juomista tai syömistä.

Isla 3,5 vk. Noin se nukkuu vieläkin.

Noh, soiteltiin tuossa päivällä Suskun kanssa muutamaan otteeseen. Mielessämme kävi lähes kaikkea mahdollista kurkunpääntulehduksesta, kurkkuun juuttuneen esineen/asian kautta kennelyskään.. Olo oli (on kyllä edelleenkin) niin epävarma, ja pelkkä arvaulu ei asiaa auta yhtään tietenkään, joten otin puhelun myös ell:lle, joka tietenkin meni jo päivystykseen. Kuitenkin sattui hyvä tuuri, ja mukava lääkäri päivystämään, että otti kantaa meidän oireisiin puhelimessa. Sanoi, että epäilee kurkussa olevan jotain, tai hyvin paljon mahdollisemmin Islan saaneen kurkunpääntulehduksen. Se on tyypillinen kuulemma nuorilla koirilla. Kun kerran Islan oireilu ei ole koko aikaista, niin seuraillaan. Jos siis selviäisi vklopun yli. Jos kunto romahtaa/pahenee yhtään, niin ilman muuta sitten lähetää käymää päivystyksessä. Jos se kurkunpääntulehdus olisi, niin eipä sille virusperäiselle mitään oikeen muuta, kun kipulääkettä voi tehä. Isla on nyt ns. Saikulla, eli ei lenkkeilyä, ja pehmeetä ruokaa, pieninä annoksina.. Toivotaan ettei kuitenkaan mitään tällaista tulisi, tai ettei se ole mikään vierasesine tai pahempaa. Ja että menisi itsekseen ohi. Kurja vaan katsoa, kun toisella ei kaikki oo kunnos. :/ Seuraillaan, (niin vaikeeta kuin se onkin)...

Kyllä se kuulkaas nyt taitaa kesä olla pikkuhiljalleen ohi ja syksy tekee tuloaan.. Siistiä, me like!!! :) Kumpa vaan olisi aurinkoinen ja värikäs syksy. Islastakin huomaa ilman viilenemisen, kun neiti alkaa säpäköityä... Ihan huippua, varsinkin kun miulla on uutukainen treeni-into tullut tottistelun suhteen. Olen koittanut tavoitteellistaa meidän treenaamista, ettei se jäisi sellaiseksi ylläpitohommaksi. Ollaan Islan kanssa treenailtu ihan kunnon tiiviitä jaksoja, nopeilla, lyhyillä toistoilla. Ja täytyy jo sanoa, että se on tuonut tähän hommaan lisää intoa, kun on onnistumiset lisääntyneet valtavasti. Naksuttimen kanssa hain juuri tätä säpäkkyyttä lisää, mikä oli mm. seuruussa kateissa... Laadin tänään tässä yövuorossa ollessani meille ihan treeni ohjelman. Muutamana päivänä hiotaan muutamia liikkeitä ja niitäkin lähdetään työstämään alkuvaiheesta alkaen ja pilkkoen liikkeitä osiin... Josko tuon ohjelman myötä tavoitteita täyttyisi, ja liikkeet alkaisi olla varmempia, josko sitä sitten vaikka loppu/alkuvuodesta pääsisi testamaan ihan tokon saralla kisakenttiä ensimmäistä kertaa.

Ollaan käyty metsiköissä lenkkeilemässä kovasti ja nyt tiistaina olisi Lappeenrannassa mätsäri. Mietin vielä vienkö Islaa sinne, joskin neiti on tosiaan edelleen hyvin hyvin karvaton, mutta toisaalta tekisi mieli kovasti vapaapäivän vietteenä. Ja kun lupasin kaverin kultsipennun viedä sinne paikanpäälle, niin siinähän se Islakin menisi. :) Katsellaan katsellaan..

Kuva Silja S.

Sinun silmäsi aamullakin loistaa tähtinä.

KUVAT ON OTTANUT N.KNUTERS!!!

Aika on taas lentänyt kuin siivillä. Pari viikkoa sitten meillä oli vieraana islan pappa Cabby alias Peuhuliinan Kasper. Papparainen oli meillä nelisen päivää hoidossa. Islan kanssa pappa leikki ihan innoissaan ja ne vetivät rundia sisällä ja pihalla ja joka paikassa.. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun Isla alkoi pomottamaan omaan tyyliinsä. :/ Mutta papparainen sieti tämän hyvin. Antoi jopa takaisinkin. Meillä ei siis ollut mitään ongelmia ja papparainen oli aivan hellyyttävä komistus. :) Laitan näistä kaveruksista kuvan kunhan löydän kameran piuhan jostain..

PÖRISTELE!

Perjantaina lähdimme sitten miun työvuoron jälkeen Islan kanssa matkaamaan kohti huvilatie 1, Nastolaa.. :) Toisin sanoen kohti Maisa-siskoa. ;) Siskokset innostuivat jälleen kovasti kun näkivät toisensa, ja muutaman puuron kierron jälkeen lähtivät taas ihan hullunlailla juoksemaan keskenään. Isla löysi tietenkin taas ensimmäisenä kaksi lempiasiaansa, PALLON ja VEDEN. Niinpä siis ei aikakaan kun Iiii tuli ylpeänä että "kato kävin uimassa".

Muru ja murun pallo. ♥

Välihuomautuksena mainittakoon, että shauna lämpeni tällä kertaa ennen puoltayötä. ;) .. Noh joo..
Lauantai aamupäivällä suuntasimme sitten "huvi"retkelle Kouvolaan, kaikkienrotujen näyttelyyn.. Ihan pelkäksi huviretkeksi se ei kuitenkaan jäänyt, sillä molemmat bikiniasuiset junnuneidit saivat mukaansa parasnarttu sijoitukset!

Päivi Eerolan arvostelu Islasta kuuluu näin:

"Tasapainoisesti rakentunut pitkälinjainen narttu. Miellyttävän ilmeikäs pää. Sopiva luusto, erinomainen karvanlaatu. Vakaa ylälinja. Hieman korkea hännän kiinnitys. Oikea olemus. Kauniisti esitetty."

Tällä siis irtosi tänään Jun-ERI2 Pn3 v-SERT

Huono seisotuskuva, mutta selvää saa meidän hienoista bikineistä.

Huvilalla riehuttiin jälleen  pitkän näyttelypäivän jälkeen. Jouduimme rajaamaan koirat yhteen huoneeseen, jotta malttoivat nukkua edes hetken. Sunnuntaina menimme Islan kanssa kannustamaan Maisa siskoa vielä Heinolan näyttelyyn ja hienosti se meni silloinkin Maisalla.
Sunnuntai-iltana lähdimme sitten ajelemaan kotiin, vaikka meinasinkin (kenties joskus vielä teenkin sen),  lähettää osoitteenmuutoskortit, uusi osoitteemme on Huvilatie 1, Nastola, Saunamökki... :-D

kierosilmä bordercollie.

Ihan näin yleisellä tasolla meillä on Islan kanssa menossa pientä projektia muualla kuin näyttelysaralla, muttei siitä sen enempää, ennenkuin asiat varmistuu. Islaa en aio suostutteluista huolimatta ilmoittaa ennen messaria mihinkään. Kasvatellaan syksyllä sitä uutta turkkia, joka sitten toivottavasti messariin saadaan viimeistä karvaa myöden valmiiksi. :)

Maailman paras bortsutyttö ♥

Ginnyn & Annan kanssa ollaan uhmattu hirvikärpäsiä ja käyty lenkkeilemässä metsiköissä samoin Lordin & Kipan. Kyllä on pidellyt kiirettä, eikä se näytä lähitulevaisuudessakaan helpottavan, nyt pidetään teho treeniä vähän aikaan, ja katsotaan tuoko se tulosta, mihinkään suuntaan... :)

Isla ja Maisa.

Lopuksi vielä kuva Islan hömppä poseeraus...

Ruusukorva.

Islan kanssa suuntasimme kohti Nastolaa, tuttavallisemmin kohti Maisa-siskon kotia. Oma autohan teki tenän tietenkin juuri ennen tätä matkaa, ja oli korjaamolla, haluan siis kiittää KOVASTI Kipaa, jonka bemmillä saimme matkan hoitaa. Aluksi ajattelin että mihin hiton korpeen tässä joutuu, mutta kun pihapiiri aukesi, niin sai jo alkaa miettiä että miten tämä suu suljettiinkaan, sen verran upea ja unelma tämä niiden koti on! Isla ja Maisa alkoivat heti juosta kilpaa, ja minä sain esittely kierroksen heidän kotonaan. Isla tietenkin löysi oman paratiisinsa, joen, jossa se käväisi lutraamassa heti alkuunsa. JES. Isla ja Maisa saivat jonkun aikaa siinä painia ja juosta, sitten otettiin koirat sisään, kun alkoi sataa vettä. Lähdettiin Niinan kanssa käymään kärkkäisellä ja sillä aikaa oli hieman vedetty rundia sisällä, matoista päätellen. Joku pehmolelukin oli puoliksi suolistettu. Heh. Maisa kävi alkuillasta agility reeneissä, ja vitsi se meni kivasti. :D Islan kanssa otin vähän tokoilua siinä reenien jälkeen, kun raukka joutui istumaan autossa häkissä. Kivasti tuo Islakin innolla suoritti. Ilta sitten venähti grillaamisten kanssa hieman myöhäksi, mutta ei siitä sen enempää. ;)

Isla ja Maisa.

Seuraavana aamuna (aamupäivällä siis) Johanna soitti, että on ohikulkumatkalla, ja poikkeaa käymään Kira-äitin kanssa "huvilalla". :) Kovasti leikittiin ja juostiin pallon perässä, tai ehkä se kuitenkin oli niin että Isla ja Kira tosissaan taistelivat juosten kumpi saa pallon, ja Maisa tyytyi väistymään ja juoksi ennemminkin Islan ja Kiran perässä. :D Uimassakin käytiin välillä, kun oli niin kuuma.

Isla, Kira, Maisa. (ehkä paras kuva. Kira oli että, yök, tässä pitää olla ku käsky kävi.) :D

Isla, Kira ja Maisa.

Illan suussa sitten käytiin tallilla. Isla ei ole koskaan nähnyt hevosia, ainakaan näin läheltä. Pidin sitä alkuun hihnassa, kun aavistelin, että se voi haukkua, kenties pienesti myös rähistä. Siispä kun lähdimme hakemaan Sampo herraa sisälle, niin Islahan "pelkäsi" sitä ja haukkui, sekä väisti kaukaa, mutta kuitenkin meni häntää ja takajalkaa haistamaan melko läheltä. Sampohan on kovin tottunut koiriin, eikä se ollut moksiskaan. Isla siinä aikansa hihnassa tutki, ja kun mie syötin Sampolle leipää, niin silloin Isla irvisteli ja pienenpieni murina kuului jostain kurkusta. Mutta kun ratsastin, kyllä se tarkkaan seurasi ja tuijotti, mutta lopulta tyytyi kohtaloonsa ja ei se Sampo ollut enää niin hurja. Isla lopulta oli irti ja kulki vapautuneesti Sampon lähellä ja tutki paikkoja. Hyvä siis näin.

Tämähän oli lähtökohta.

Sampo-herra.

Sitten tulikin aika palata kotikonnuille kun vuorotyöläisen arki alkaa tälläkertaa lauantaina aamuvuorosta.. :P Oli kyllä niin hauska reissu, että uusiksi pitää joskus ottaa. Hauska oli tehdä Islan kanssa ensimmäinen reissu kahdestaan jonnekin. Niin ja tuli taas mieleen, että kyllä se farkku pitäisi saada, Islan ja oman turvallisuuden vuoksi. Joopa.

Matka Helsinkiin oli suhteellisen nopea ja sujui mutkitta, siis kunhan matkaan päästiin. Yövyimme hotelli Pilotissa, jossa oli ihan viihtyisä oleilla. Isla oli ensimmäistä kertaa hotellissa, mutta se nyt ei suuremmista ressaile, joten yö sujui myös ongelmitta. Lordi kokeneena konkarina varmaan auttoi asiaan myös. Aamulla suuntasimme sitten Tuomarinkylän vinttikoirakeskukselle, jossa näytelmät olivat. Aluksi siinä Maisan ja Niinan kanssa hörpittiin aamukahvit, ja sitten suunnattiin kehän laidalle, ja pistettiin leiri pystyyn. Ilma oli aika mukava, pilvinen, välillä aurinko paistoi kuumasti ja tuuli. Onnistuin polttamaan oikean käsivarren, naaman sekä kaulan. Jes... Junnu nartut olivat ensimmäisiä narttujen kehässä, siispä siinä käytiin pyörähtämässä. Islan esiintymiseen löytyi oikeat palikat, kiitos paljon Suskulle, joka antoi oikeat vinkit, ja luotti sekä antoi miun viedä Islan ite, se on miulle tosi tärkeetä! Isla siis saatiin esiintymään häntä tarpeeksi alhaalla, ja suht varmasti. Seuraavaksi paneudutaan siihen, että saisi Islan liikkeeseen sen draivin, mikä sillä siellä oikeasti on! Nyt se menee tasasen varmasti, mutta ei ollenkaan niin, kuin sillä olisi potentiaalia. Kuitenkin oon niin tyytyväinen esiintymiseen.

Tuomarina nartuilla oli tänään Helen Broadhurst, GB, ja Arvostelu meni näin. (toivottavasti saan selvää tost käsialast ja kirjotan oikein.. :D)

"General appearence: well balanced dog. Correct proportions. Broad skull with correct occiput. Muzzle and cheeks a little round. Correct stop. Eyes a little round. Ears well set a apart and used. Correct scissors bite. Neck well arched and brought to shoulders. Body: Well sprung ribs. Hiadquarters: Broad tuighs?? :'D, well let down hocus. Tail correct length but a little high set, minimum lift of feet in movement. Temperament ok."

JUN ERI1, VSP-Juniori irtosi tällä. Todella yli odotusten siis. :)

Maisa ja Isla / J. Riihimäki

Isla sai Maisa-siskon kanssa sitten leikkiä ja riehua sekä perjantaina, että lauantaina vinttariradan liepeillä, ja miltei kolme tuntia ne jaksoi telmiä siellä. :) Maisa oli todella kaunis, vaikkakin turkkia oli irronnut siltäkin melkoisesti, mutta ei todellakaan näyttänyt pahalta! :) Elmo veikka taasen oli kovasti miehistynyt viimenäkemältä, ja oli mielettömän komeaksi tullut.

Maisa, Isla ja Elmo. / N. Knuters

Siskot.. / J. Riihimäki

Onneksi typyillä ei ole pystyt korvat. ;) / N. Knuters

Tässä tänään, kun tultiin "mummolle" eli mei porukoille käymään huomasi Isla naapurin postilaatikon alla kissan. Isla alkoi murista ihan hulluna ja tuijotti herkeämättä kissaa. Kissa puotti suustaan päästäisen, joka karkasi, ja Isla senkun nosti selkä ja niska karvat aivan pystyyn ja alkoi haukkua oikein raivokasta haukkua. En oo ikinä kuullu että Isla haukkuu noin suojelevasti. Se ravas edes takasi miun ja kissan välillä ja haukku ja ku se veti henkeä ni se senku rohis. Hullu! Tilanne siitä sitte ratkes kun kissa hyppäs pusikkoon ja mie komensin Islan pois. Siinähän sitä taas, yllätystä. :)

Kaheli kieli poskella, jälleen... / J. Riihimäki

Ja viimeisimpänä miun EHDOTON LEMPPARI:

Starlet Lord, tuttavallisemmin Setä. / J. Riihimäki

Noniin. Pääsinpä sanomasta kuinka helpolla tuon duracellin kanssa olemme selvinnetkään.. Siis ilman suurempia sattumuksia, onnettomuuksia, vahinkoja, tuhoja yms sydämen tykytyksiä lisääviä tuntemuksia.. Sen jälkeen alkoi sadella mm., laiturilta hyppääminen, kielen haava, ja nyt viimeisimpänä jalan venähtäminen, tärähtäminen, revähtäminen, miksi kukakin sitä haluaa kutsua ja kaikki tässä kuukauden sisällä...
Tänään mentiin miun työvuoron jälkeen mökille suoraan. Ajattelin että siellä olisi vähän viileämpää, ja niin todellisuudessa olikin. Lähdin sitten itse käymään läheisen kylän liepeillä tankkaamassa autoa, jolloin pikkuveljeni soitti miulle, että Isla ontuu. Se syöksy fresbeen perään ja skädäm.. Oli siinä taas voittaja fiilistä kerrakseen. Niinpä tietysti... Kun sitten palasin mökille ja katselin Islaa, niin se ei helposti noussut seisomaan, ja varoi selvästi vasempaa takajalkaansa. Ravatessa epäpuhdas askel ei juuri näkynyt, mutta kävellessä senkin edestä. Se oli tapahtuman jälkeen käynyt samantien maahan jalat suorassa taaksepäin, ja kun sitä houkuteltiin sisälle, oli sen vaikea nousta. Kuistin muutaman rappusen oli mennyt todella vaikeasti. Tunnustellessa se aristi reiden takaosaa.. Se kuitenkin meni pahimman yli aika äkkiä. Lähtiessä parin tunnin päästä se melkein revitteli taas, joten jouduin vähän passailemaan sitä, jopa autoon siirryttäessä. Kotona sitten ei se ole vaivannut kovemmin. Se kävellessä edelleen hieman varoo sitä, mutta iltakävelyllä oli taas normi reipas itsensä. Josko se siis siitä. :) Ja jos ei, niin huomenna se kipein päivä varmasti on...

Jos menet pois, mitä minulle jää ?
Jos menet pois, kesä tää häviää.
Jos menet pois, joet jäätyvät taas
ja huurtumaan saat pihamaan pihlajan.

Erkkaria odotellessa.. Ootan niin kovasti, että näen Elmo-veikkaa piiiiiitkästä aikaa ♥ , ja samoin Maisa-siskoa ♥. JEE!
Meiltä todellakin tule PIRUN karvatonkoira.. Ehehe, ei todellakaan mitään normi-Islaa. Mutta mitäs tuosta, käydään kierähtämässä näyttämöllä ja jatketaan näytelmiä seuraamisen kantilta. ;) Sanoin jo Minnallekin, että noh, ollaan myö se "kahvia ja pullaa, väliaika show!" - Karvatonkoira joka ontuu... :-D

Olkoon karvaton tai karvallinen, SÖPÖ se on, siitä ei pääse mihinkään. ♥ ♥ ♥

Jihuu, ekana on pakko mainita, että kieli on enää pikkuriikkinen harmi. Se ei ole mennyt kiinni, mutta on erittäin siistin näköinen, ehkä aavistuksen pienentynyt ja näyttää siltä, ettei se enää tulehdu. Toivotaan niin!!! Sitten jänskätetään että onko erkkari ilmot mennyt perille, ja ootellaan lappusia sieltä rintamalta... Ilmoitin Islan Päivi Eerolan arvosteltavaksi Kouvolaa, elokuun lopulla. Heh, saa nähdä oliko väärä veto tässä karvanlähdön tiimellyksessä..

Meillä oli yökylässä tässä yksi yö, pieni melkein 8 viikkoinen kultsipupsi, Jedi. Jedi viihtyi kovin Islan seurassa, ja Islan teki mieli leikkiä sen pennelin kanssa koko ajan, alkujärkytyksen jälkeen. Islan ilme oli näkemisen arvoinen, kun kannoin pennun sisään. Isla oli että jee äiti tuli kotiin, mutta mikä hitto sillä on mukana :D ! Isla oli varautunut, ja tutki tätä karvakasaa uteliaana, ei ollenkaan vihaisena. Lopulta Jedi uskalsi alkaa leikkiä ja Isla makasi maassa, milloin selällään, milloin kyljellään ja veti Jedin kanssa lelua. Olivat kyllä lutusia..

haha, mikä töherrys..

Tänään oli pakko ottaa viileämmästä illasta kaikki ilo irti, ja mennä tokoilemaan tuohon meidän pihalle. En kertakaikkiaan löytänyt meidän naksua mistään, olisi ollut niin mukava sen kanssa kerrankin tehdä jotain.. Huoh. Otin Islan kanssa aiheeksi tänään kontaktin. Palkka tuli kontaktista välillä pelkästään. Oli hauskaa, kun Isla oikein keskitty täysillä... "Ai näinkö?" ♥ Isla pysyi paikkamakuussa, vaikka kiertelin autojen välistä yms.. Neiti myös seurasi mielettömän tiivisti, ja näytti innostuvan kun palkka tuli jo ensimmäisellä tai toisella askeleella. Isla näytti siltä että se nautti tänään pienestä tokoilusta. Kaukkarit istu-maahan-istu menivät oikein hiljaa ja tarmokkaasti, Islamaiseen tapaan, olin yllättynyt, kun ei kuulunut ääntäkään vaikka vire oli aika korkealla. HYVÄ ISLA. ♥ Jättävät liikkeet meni mallikkaasti myös. Ainut että seisomaan jääminen oli aluksi liian vaikeaa, olevinaan. Islaan olen erittäin tyytyväinen tänään. Miun rakas!

Kyllä on koiralla (ja omistajalla) tuskaa ollut, näillä helteillä.. Isla irrottaa kyllä niin hurjaa vauhtia tuota karvaansa, että kai se kohta on kalju. Ei siinä mittää, mukavampiha se o sessen olla! Oon ihan hullunlailla harjannu Islaa, ja alkaa melkee tuntua, että se ei enää inhoo sitä harjausta, tai ehkä se vaan nyt on tottunut siihen. Lordin kanssa ollaan oltu tiheään tekemisissä. Eikä sitä setää pahemmin vieläkään Isla ota pannuun. :D IHME. Tänään Islasta alkoi nähdä ensimmäisiä merkkejä pitkästä kunnon lenkki tauosta. Isla on päässyt pienille kävelyille, mutta en ole sitä uskaltanut käyttää kun ihan aamusta ja ihan illasta. Silloinkin se stoppaa ja alkaa makoilla keskellä katua. Joten siis suuremmat hikilenkit ovat tauolla. Tänään Isla purki energiaa lähi metikössä aivan heikkopäisenä juosten niin että oksat pois vaan.. Isla myös alkoi jahdata omaa häntää keskellä olohuonetta. Hmm.. Rauhottui kuitenkin, kun vieraat olivat poistuneet. Voisi aavistuksen kelit jo viiletä!

peto...

... joka ei vettä pelkää...

Isla vähänniinku lovettaa uimista.

Sitten tuohon kieli asiaan. Tosiaan Isla sai vekin kieleensä viikko sitten. En käynyt näyttämästä sitä a) oli perjantai ilta, päivystysaika, ei hengenhätää, b) luulin että suun limakalvoilta haava paranee äkkiä c) en ois ite ehtiny, kun menin yövuoroon töihin.. Olen sitä seuraillut nyt viikon, eikä se näytä Islaa juuri häiritsevän. Se riehuu, syö ja juo normaalisti. Eikä haava vuoda, ja on siistin näköinen. Se kuitenkin repsottaa se palkeenkieli, eikä se ole näyttänyt juuri merkkejä umpeen menemisestä. Siispä otin puhelun tänään iltapäivällä eläinlääkärille, joka sitten puhelimessa määräsi antibiootit varmuuden varalle, jos se sitten vaikka tulehtuu viikonlopun mittaan. En kuitenkaan syötä niitä Islalle, jos ei se näytä tulehtuneelle. En tahdo mitään turhaa kuuria! Niin kauan kun se ei vaivaa, mutta itselle on turva, kun ne ovat nyt tuossa käden ulottuvilla, jos iskee tulehdusta päälle. On kyllä niin monta riskitekijää; helle, nuori aktiivinen koira, keppi ja luuhullu yms.. Islan ruokaa oon nyt turvottanut aina välillä, että olisi pehmeämpi syödä, sekä nostin tänään kaikki kovat lelut pois. Huomenna olisi tarkoitus lähteä mökkeilemään Kipan ja Lordin kanssa meidän mökille. :) Pitää siellä koittaa sitten olla tarkkana. Toivotaan ettei sitä kuuria tarvitse aloittaa ollenkaan. :) Olisihan se erkkari ihan kiva kun oma koira olisi mukana, joskin ei todellakaan mikään maailmanloppu ilman. Islan terveys ennen kaikkea! Seuraillaan tilannetta ja katsellaan mihin suuntaan kehkeytyy, vai kehkeytyykö mihinkään.

Nenä vinossa. :D

Voi tuota turrikkaa.

Meidän uusi harrastus.. Uiminen, lilluminen yms vedessä oleilu, silloin kun muut ovat jo lähteneet rannalta. Siinä yhdeksän ja yhdentoista välillä illalla. Kavereina tietysti jo aiemmin esitellyt Kipa ja Lordi.setä. Meillä on ollut super hauskaa. :) Setä on näyttänyt jurrikka puolensa oikein urakalla, kun on meillä Kipan kanssa vieraillut viime aikoina ihan kiitettävästi, mikäs siinä ! :) Viime uintireissulla otettiin puhelimen kamera (kun oikea jäi tietysti kotiin) ja otettiin muutama kuva. :D

Kaivuri.

Rannalla.

Vesipeto.

Sylivauvakin se on.

Pitkän matkan uimari.

Tässä se kysymyksen idea, pysytsä pinnalla ? Setä, the käsipohjaa kahlaaja.

Isla on päässyt yökyläilemään tätipuolensa Serin ja Serin omistajan Siljan luokse. :) Mie oon ite yövuorossa tän ja ens yön ja sitten mennään Kipan kanssa St.Michel raveihin, kun saatiin ilmaiset liput, joten ajattelin, että Islalle on parempi saada hoitopaikka. Mei porukatki tulee niihin raveihin, ja ovat yötä Mikkelissä, joten koira ei niillekään voi mennä. Siispä keksin Siljan... Serin kanssa Isla ei ole ennen nähnytkään, mutta yllättävän hyvin kaksi narttua tuli toimeen. Tavattiin ensiksi perjantaina päivällä jäähallin pihalla ja katseltiin mitä tapahtuu. Hyvin siinä meni. Mentiin sitten Siljan kotiin ja siinä pihalla koirat olivat irti, ja yksi kahakka syntyi, mutta se nopeasti meni ohi. Sitten mie vein Islan illemmalla Siljalle tavaroineen.. Siinä vielä jutusteltiin, ja annettiin koirien tutustua toisiinsa. Isla tutki pihaa innoissaan ja Seri vahti Islan touhuja. Sitten ihminen heitti pallon, ja kun kaksi palloaddikti koiraa saa kisavietin päälle, niin siitähän sitten kahakka syntyi. Koirat saatiin Siljan kanssa irti toisistaan, ja huomasin että Islan suusta tulee verta. Siinä nujakassa Isla oli saanut palkeenkielen kieleensä. Onneksi ei ollut mitenkään valtava se vekki, ja toki suusta tulee järkyttävästi verta. Ei siinä sitten mitää, mie koitin vähä huuhdella sitä kylmällä vedellä ja painaa, kyllä onneksi limakalvoilta nopeasti paranee kaikki ruhjeet. Ajattelin itekseni, että noh, tää taitaa olla Islan kaikkien aikojen "pahin" milloinkaan sattunut vahinko. :D Sitten sanoin Siljalle että Onnea ja menestystä. Tytöillä on kuuleman mukaan hyvin mennyt. Hyvä niin!

Islan viikonlopusta voit kenties löytää juttua täältä : Serin blogi

Niin meidän sähköjäniskin joskus väsyy.

Kiitos Siljalle kun otit kuvia, vaikkakin miun tietämättä. :D

Isla seuraa..





♥

Väliaika - kahvia ja pullaa..

Rakas ♥ "hihna pois ja hyppy"

Sitten niihin sydämentykytyksiin... Eilen oltiin pesemässä autoa yhdellä vanhalla mattolaiturilla, ja Isla oli irti siinä sitten. Se kun ei kauas mene yleensä. Lähdin hakemaan laiturin päästä vettä ämpäriin, ja Isla tuli perässä ihan normaalisti. Mie ajattelin, että ei siinä mitään, senkun tulee perässä. Ei se kumminkaan siitä hyppää. Noh, toisinpa kävi. Nostin ämpärin laiturille ja olin kääntymässä, kun kuului kamala MOLSKIS. Isla oli uppeluksissa siellä. Se meni itekki vissii nii paniikkiin, kun ei jalat ylettänykkää, ja turkki painoi varmaa miljoona kiloa. Siinä se räpiköi ja välillä kävi pinnan alla. Islalla ei tietysti ollu pantaa eikä valjaita ja se oli liukas. Mie koitan vetää sitä ylös, ja sain lopulta kii sen etujaloista ja se autto lopu ite, kun sai ponnistettua laiturin rappuselta. Herranjumala että olin paniikissa. Olin ihan varma että nyt se hukkuu ja miun on pakko kohta hypätä iteki veteen.. Mutta hyvin kävi. Isla ei enää tullu laiturin päähän, mutta ui rannasta, eli tuskin jäi mitään sen suurempia traumoja, ainakaan vedestä. Kaiken kukkuraksi se haisee ihan ahvenelle! Hyi :D Loppu hyvin kaikki hyvin.

Tänään Islalle saapuu tuplaten kavereita, Blacky ja Peppi. :) Saavat sitten kohkata ihan kympillä. :)